Hiiteen nimet ja kuva: Salaperäinen bloggaaja on kiinnostavampi
Kirjoitin vähän aikaa sitten blogimerkinnän, jossa puolsin mahdollisimman avointa nettiprofiilia. Vastaani tuli kuitenkin blogimerkintä, joka kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan me pidämme ihmisistä sitä vähemmän, mitä enemmän me heistä tiedämme.
Oma blogimerkintäni on osin ristiriidassa tuon tutkimuksen kanssa: salaperäiset bloggaajat voivat olla kiinnostavampia kuin ne, joista me tiedämme paljon.
Mietipä tätä (ihan tosi): Mitkä ovat sinun suosikkiblogejasi? Ketkä ovat sinun suosikkibloggaajiasi? Mitä sinä tiedät heistä? Bloggaavatko he omalla nimellään ja näyttävätkö he oman kuvansa? Kertovatko he paljon omasta itsestään blogimerkinnöissään tai blogiensa infosivulla?
Entä sitten ne seuraamasi bloggaajat, joilla on avoin nettiprofiili? Kuinka kiinnostavia he ovat? Ovatko heidän bloginsa sinun suosikkiesi joukossa?
Ainakin minun vastaukseni yllättivät minut hiukan: Suosikkibloggaajani ei ole edes paljastanut nimeään! Mitä mieltä olet itse omista vastauksistasi?
Vaikka ihmiset usein haluavat tietää heitä kiinnostavista henkilöistä mahdollisimman paljon, se ei tarkoita sitä, että niiden kiinnostavien henkilöiden kannattaisi tyrkyttää sitä tietoa näille ihmisille.
En tässä nyt yritä täysin kumota aikaisempaa blogimerkintääni, enkä väittää, että avoimet nettiprofiilit pitäisi heittää hiiteen. Osa kirjoittamistani seikoista pätee vielä: esim. ihmiset luottavat yleensä enemmän niihin, joista he tietävät mahdollisimman paljon. Tieteellinen tieto ei ole luotettavaa, jos se ei tule tieteilijän suusta.
Nettiprofiililla on edelleen merkitystä. Siihen, millaisen kuvan haluaa antaa itsestään muille, ja kuinka paljon haluaa kertoa itsestään muille, vaikuttaa moni muukin asia kuin oma kiinnostavuus: blogin aihe, yhteydet omiin lukijoihin ja muihin ihmisiin yms. täytyy ottaa myös huomioon. Jokainen tekee itse omat päätöksensä nettiprofiilinsa suhteen.
Yllättikö tämä tieto sinutkin? (Näin jälkikäteen ajateltuna se on itse asiassa aika loogista…)
Kuvan on ottanut Cuellar.
Jos pidit tästä blogimerkinnästä, voit kommentoida sitä ja jos haluat lukea bloggaamisesta jatkossakin, ala seuraamaan BlogiBlogin RSS-syötettä. Voit myös suositella tätä artikkelia näihin sosiaalisiin medioihin:
Blogispottiin
StumbleUponiin
del.icio.us:iin
Uncategorizedin tilalla voisi olla kuvaavampi kategoria, varmana jäi epähuomiossa laiiatamatta oikea kategoria.
Kuten totesit, niin ihan loogistahan tämä on. Ja siis ennen kaikkea mielestäni kyse on siitä, mitä tavoittelee blogillaan: jos haluaa olla luotettava asiantuntija, niin sitten nimi esiin. Jos haluaa olla kiinnostava, jännittävä ja “hyvä tyyppi”, niin se onnistuu anonyymiteetin takaa. Nimimerkin suojista kirjoittavasta jokainen voi luoda ne omat parhaat mielikuvansa. Totuus sitten romuttaa ne. Eli esim. blogin kirjoittajan voi ulkoisesti kuvitella itseään miellyttäväksi, mutta jos näkee kuvan, niin eipä jää enää mielikuvitukselle tilaa :)
hpguru: Kiitos huomautuksesta. Nyt on kategorisoitu.
Mari Koo: Totta. Ja kiitos kommentista.
Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä artikkeli, kuten se edellinen johon viittasit. Vastasin itselleni, että en ostaisi anonyymistä verkkopalvelusta mitään. Miksi sitten luen tuntemattoman asiantuntijan blogia ja saatan jopa linkata siihen?Blogikirjoituksia lukiessa en ensimmäisenä ole kiinnostunut kirjoittajan henkilöllisyydestä, ellei kyseessä ole yleisesti julkinen henkilö (toimittaja, kansanedustaja tms.). Enemmän huomio kiinnittyy artikkelin ja myös koko sivuston laatuun. Luotettava tieto on yleensä vahvistettavissa myös muualla.Näen tilanteita, joissa anonyymisyys saattaa olla välttämätöntä. Taksikuski joka bloggaa tarinoita asiakkaistaan. Yritys X:n työntekijä, joka kirjoittelee työolojensa kurjuudesta. Herra Y:n vaimo, joka purkaa tuntojaan julkisesti. Ja niin edelleen.
JaKari: Hyviä pointteja. Tuota välttämätöntä anonyymiyttä en ole itse juuri edes pohtinut. Kiitos kommentista.
No, minä humpsahdin blogimaailmaan nelisen vuotta sitten lukemalla pääasiassa nimimerkkien ylläpitämiä blogeja. Haahuilin maisemissa ihan huvittelutarkoituksissa enkä tosiaankaan kaivannut tietoa siitä, miltä tuttu blogipersoona luonnossa näyttäisi. Blogipersoonablogia kootessani hämmästelin kaiken aikaa, miten erilaisia jungilaisia tuloksia blogipersoonat raportoivat, kuin mitä blogiensa perusteella olisin odottanut. Tämä kertoi mielestäni siitä, että henkilön blogipersoonan ja lihapersoonan välillä oli isojakin eroja.
Oman bloginikin aloitin anonyyminä, vaikkakin vakiintuneena blogihenkilönä. Vasta sitten, kun aloin käyttää blogia ammatissani, tulin ulos anonyymisyyskaapista. Ja niinhän siinä kävi, että hauskuuttelu Sun äitis -roolissa näivettyi sitä mukaan, kun Irmeli alkoi käyttää blogia työssä!
Tänne päädyin nyt Skrubusta, jossa opastit kommenttien keruussa. Kiitos! Samalla muistelin, että joskus kolmisen vuotta sitten seurasin blogiasi edellisen kerran. Olethan sinä se Bitten, jolla oli jossain vaiheessa kultainen suklaapatukka blogissaan? Siihen aikaan lukulistalleni kuului monta nuoren miehen blogia. Jossain vaiheessa ne ovat pudonneet pois (surullista! Pitääkin etsiä uudestaan käsiin Rikut sun muut). Sitä piti sanomani, että jos olet se sama Bitten, niin onpa jännä havaita, miten kirjoitustapasi on muuttunut vuosien myötä. Sinustahan on tullut ihan aikuinen!
Sun Äitis: Sama Bitten, juu. Muistan itsekin, kun sinä kirjoitit blogimerkinnän, jossa kerroit seuraavasi mm. minun blogia. Ja nyt kun muistelen, niin taisi blogissani olla jossain vaiheessa kultainen suklaapatukka… Oli ihan unohtunut semmoinen seikka. Tuo viimeinen lauseesi sai minut ihan punastumaan. Kiitosta vaan kommentista.
P.S. Riku väsertää nykyään Satunnaisia hajahuomioita-blogia ja Petri korisee vielä kuopassaan. Nuista muista nuorukaisista minulla ei ole paljon tietoa.
Kiitos Riku-tiedosta,
löysin hänet kyllä jo muutakin kautta (googlasin verilammikkoa ja sen kommenttien kautta päädyin Satunnaisiin hajahuomioihin).
Ja tosiaan, tuo kommentti “sinustahan on tullut ihan aikuinen” oli tosiaan tarkoitettu myönteisesti otettavaksi. On niin hämmentävää huomata, että olen keikkunut näillä areenoilla jo niin pitkään, että teinit ovat kasvaneet miehiksi! (kun itse on säilynyt ikuisesti samanikäisenä!)
heh heh.. loistavaa keskustelua Bittenin ja Sun Äitis välillä!
Mari Koistinen summasi asian minusta hyvin. Jos haluaa tulla esille asiantuntijana niin omaa henkilöllisyyttä kannattaa käyttää. Se luo uskottavutta ja osoittaa kirjoittajan seisovan sanojensa takana. Omassa blogissani on jopa naamataulunikin esillä vaikka vaimo valittaa minun valinneen huonon kuvan..
Jos sitten haluaa kirjoittaa tarinaa tai puhua vaikka ongelmistaan niin nimimerkki taitaa olla paikallaan.
Jep.. Näinhän se menee.. Vähän riippuu mitä asiaa blogi käsittelee. Esim. itse koen että olisi aika makaaberia ylläpitää omaa blogiani nimettömänä kun kyse on kuitenkin sen verran marginaalisesta aiheesta ja blogi sisältää paljon henkilökohtaisia näkemyksiä. On reilumpaa että lukija tietää että minä se siellä pauhaan, eikä vaikkapa Vexi Salmi.